Jälleen kuntoutumassa Kiipulassa. Ja nyt on pakko tunnustaa...
Minulla
ei ole rytmitajua. Tai on, mutta se on vieressä enemmän kuin veressä.
Eilen pirteä ohjaajatätimme laittoi meidät kietoutumaan kuminauhoihin,
leikkimään jännillä puukepukoilla ja marssimaan.
Marssimaan.
Ja sitten piti tehdä käsillä mystisiä liikkeitä.
Just
joo, jalat meni yhteen suuntaan ja kädet toiseen. Onneksi en lyönyt
itseäni siinä heiluessa kuin hullu heinämies. Tai oikeastaan onneksi en
lyönyt ketään muuta. Ei tämä tamma tuollaiseen pysty, mikä vaatii
tasapainoa, koordinaatiokykyä tai kahden asian yhtäaikaista
toteuttamista.
Tai sitä rytmitajua...
Olé!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti