Murtunut marssi ja kuminauhaboogie

Jälleen kuntoutumassa Kiipulassa. Ja nyt on pakko tunnustaa...

Minulla ei ole rytmitajua. Tai on, mutta se on vieressä enemmän kuin veressä. Eilen pirteä ohjaajatätimme laittoi meidät kietoutumaan kuminauhoihin, leikkimään jännillä puukepukoilla ja marssimaan.

Marssimaan.

Ja sitten piti tehdä käsillä mystisiä liikkeitä.

Just joo, jalat meni yhteen suuntaan ja kädet toiseen. Onneksi en lyönyt itseäni siinä heiluessa kuin hullu heinämies. Tai oikeastaan onneksi en lyönyt ketään muuta. Ei tämä tamma tuollaiseen pysty, mikä vaatii tasapainoa, koordinaatiokykyä tai kahden asian yhtäaikaista toteuttamista.

Tai sitä rytmitajua...

Olé!!

Syksyä kohti

 Syksy tulee, halusin tai en. Onneksi minun tapauksessani oikeasti haluan, että syksy kirpeine aamuineen ja viileine iltoineen saapuu. En ole koskaan ymmärtänyt Suomalaisten kummallista kesähypetystä. Ei siinä, onhan se kiva kun on valoisaa ja lämmintä, mutta kun aurinko ei laske ja on kuuma kuin pätsissä niin jokseenkin tuo nautinto on kateissa ainakin meikäläisen kohdalla.

Mutta mutta, koska kesä on ohi niin tässä hieman kuvia alkusyksyltä.

Tatteja. Kyllä, ihan oikeita tatteja. tykkään sienistä, ne maistuvat hyvälle ja niistä saa mitä ihanimpia ruokia aikaiseksi. Lemppari asioitani syksyssä on sienestys, vaikka en varsinainen metsäihminen olekkaan.  

Meillä on ollut loppukesästä asti lemmikkikukkoja. Jälkikasvuni taiteili omasta kukostaan kuvan pihakivetykselle.

 

Pinkit korkkarit, koska.. miksi ei? Yllättävää kyllä nämä Ellokselta tilaamani mokkakorkkarit eivät ole vain täydellisen hyvin istuvat, vaan myös erittäin mukavat jalassa. Enpä uskonut, että vielä joskus pääsisin sanomaa näin korkkareista.

Kynsiä kynsiä.. KYNSIÄ... Paljon kynsiä. Rakastan värikkäitä kynsiä. Pitkät ja kauniit kynnet ovat mielestäni yksi parhaista asusteista mitä naisella voi vain olla.

Sellaista tällä kertaa. Hyvää syksyn jatkoa kaikille!