Aloitetaanpas hieman vanhemmalla leffalla.
The Cube. Elokuva, joka alkaa ja loppuu, vastaamatta juuri mihinkään elämää suurempaan kysymykseen.
Kaikki kauhun harrastajat tietänevät tämän erikoisen pikkubudjetin, käsikameralla kuvatun, kauhupätkän. Leffan idea on herkullisen yksinkertainen, joukko hyvin erilaisia henkilöitä herää kuutiomaisen rakennelman sisällä. Kuutiosta pääsee muihin kuutiohin, mutta ansat vaanivat pahaa aavistelevia sakareitamme (jotka on muuten nimetty jostain syystä vankiloiden mukaan, kuka huomasi tämän? Olkaas rehellisiä)) ulospääsy näyttää mahdottomalta. Kunnes...
Noh, enempää ei oikein voi kertoa, koska kuten sanoin, elokuvan idea on yksinkertainen. Ja se toimii. Voinen kuitenkin sanoa, että elokuvassa käydään visiitillä ihmismielen syövereissä ja pistetään katsojat ajattelemaan "mitä minä itse tekisin?". Painostava tunnelma, suoraviivainen juoni ja tietenkin kuka kuolee seuraavaksi -kysymys kantavat melkein loppuun asti.
En tiedä kuinka monta kertaa olen tämän katsonut. Aina siitä löytää jotain mikä jäi huomaamatta edellisellä kerralla.
Ihan hyvin leffalta, jossa oli vain yksi lavaste ja joka kuvattiin 20:ssä päivässä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti